koti

Boheemi kotini, turvasatamani – tältä siellä näyttää nyt

Kotini on turvasatamani. Se on paikka, jossa voi levätä ja ladata akkuja. Eilen kerroin teille ajatuksiani kodista ja uudesta kodistani, nyt raotan teille kuvien kera ovea kotini yksityiskohtiin. Yksityiskohtiin, jotka vaihtelevat samaa vauhtia kuin fiilikseni. Onneksi koti saa muuttaa muotoaan, elää vuodenaikojen ja tunnelmien mukaan.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista

Tuntuuko teistä koskaan, että elämässä on alkanut uusi luku? Asioita on saatu loppupisteeseen ja uusia alkuja syntyy? Että pinnan alla bambunjuurien lailla kasvaneet visiot lähtevät pinnan tavoitettuaan kipuamaan kohti aurinkoa ja palaset loksahtelevat kovaa vauhtia uusille paikoilleen? Tähän voisi vielä lisätä asiakkaani suusta kuulemani kielikuvan elämästä, joka on kuin ristipistotyö, jonka kokonaisuuden hahmottaa vasta, kun kääntää sekametelisopan oikeinpäin ja näkee, minkälaista kokonaisuutta sitä onkaan taiteiltu. Tässä ollaan nyt.

Kiireettömyyden kauneus

Meri on tyyni ja aurinko paistaa soutaessani lempisaarelleni. Samalle saarelle, jonka uumenissa vietin aikaa vain paria päivää aiemmin ja jonka syleilyssä, riippumatollani makoillen, taisin pari kyyneltäkin maailmantuskissani tirauttaa.

Osta lahjakortti ja tule asiakkaakseni

On aika pyytää apua. Korona-virus iskee pahasti talouteen ja etenkin pienyrittäjiin. Olen tasan vuosi sitten avannut oman ja ihanan, matkateemaisen parturi-kampaamon nimeltään Aroha Helsinki. Nyt muuttuneessa tilanteessa vielä lapsenkengissäkin olevan salonkimme tuolit pölyttyvät pahasti. Palkkaa ei tule, kun töitä ei ole.

Harmaa Helsinki ja Muumimuki.

Hetki kuin taideteos

Ulkona sataa jo ties kuinka monetta päivää vettä. Maisemaa värittävät samat sävyt kuin mustavalkoelokuvaa. Värittömyys painaa mielenkin alakuloon, samaan matalapaineiseen vireeseen kuin sää itsekin on. On taisteltava. En anna sen viedä voittoa. Tiedän toisaalla olevan helpompaa, muualla olevan värikkäämpää. Nyt olen kuitenkin täällä, olen päättänyt olla täällä ja pysähtyä. Yritän.

Osata olla vain

Huomenna on joulu. Olen ollut ennenaikaisessa joulunvietossa jo kolme päivää ja seinät alkavat jo kaatua päälle. Olen huono vain olemaan. Mieli vaeltaa ja päässä rullaa liuta ajatuksia ja ideoita. Inspiraatiota on kaikkialla ja aina on joku projekti, johon voisi aikansa pistää. Jatkuvasti on olemassa paikka tai asia, jota voisi kehittää ja edistää.

rakkaus

Rakkautta vain

Se iski vasten kasvojani marraskuisena torstaina kuin salama kirkkaalta taivaalta, se maailman yksinkertaisin totuus. Kävellessäni marraskuista Laivurinkatua ymmärsin pahimmankin marrasmyrskyn olevan voitettavissa, jos elämässä on rakkautta ja monen asian tuntuvan tyhjältä ja merkityksettömältä, jos siitä on puutetta. Esimerkiksi rakastavassa sylissä, toisen ihmisen läheisyydessä, kaikki tuntuu kauniimmalta.

koloveden kansallispuisto

Kohti kamalan ihanaa marraskuuta

Usein tähän aikaan vuodesta mieli on alkanut muuttolinnun tavoin tuntemaan tarvetta siirtyä kylmästä lämpimään. Siirtyä sinne, missä elämä on yhtä kepeää kuin lämpimässä tuulessa hulmuava hameenhelmani ja jossa luonto elää vehreässä loistossaan.

Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

Kesän viimeinen viikko, kesän kaunein viikko

Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.

Blogivaiheilusta ja merkityksellisyydestä

Olen ollut hiljaa. Aika katosi, elämä vei mukanaan. Oli hetkiä, kun mikään tarina ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta tulevansa kuulluksi tai hetki oikealta käytettäväksi kirjoittamiseen. Uusi kirjoittajan lukko. Kyllä tämä nyt takkuaa, mutta kyllä tämä solmu tästä vielä aukeaa. Olen kirjoittanut blogiani nyt kuusi vuotta. Se on kulkenut matkassani mukana ja pitkään. Niin toivon sen edelleenkin kulkevan, vaikka välillä koko blogimaailma tökkii aika pahasti. Blogimaailma; sen kilpailu ja  tyrkyttäminen. Kaupallisuus ja epäaitous. Toisto ja runsaudenpula. Eikö kaikki ole jo tehty? Eikö…

Blogi täyttää vuosia: Seitsemän vuotta Urbaania viidakkoseikkailijatarta

Muistan edelleen sen keväisen päivän seitsemän vuotta sitten, kun olin kävellyt ystäväni kanssa Töölönlahden ympäri. Siellä jossakin Finlandia-talon takamailla ystäväni oli kysynyt minulta, miksi en perustaisi blogia. Blogi? Enhän edes itse lue blogeja. Hyvä, kun edes tiedän, mitä sana blogi tarkoittaa. En viihdy tietokoneiden parissa, enkä ainakaan osaa tehdä mitään tietokoneella. Miten ihmeessä minä muka aloittaisin blogin? Samana iltana kuitenkin alkoi tapahtua. Taisin tutkia asiaa netissä ja pian olin jo avaamassa Blogspotin kautta matkablogia, jonka nimeksi oli jo kävelyllä valikoitunut…

Kuukauden mittainen kirjoituslukko

Olen lukossa, kirjoituslukossa. En ole avannut tietokonetta kuukauteen, vaikka levottoman mieleni perukoilla hyppelehtii toinen toistaan tärkeämpiä ja inspiroivampia juttuideoita alkuvuoden matkaltani. Kaikkea taitaa vain olla liikaa, enkä osaa päättää, mistä tätä sillisalaattia lähtisi purkamaan. Aloitan purun olotilastani, pikku hiljaa maadoittuvasta ja Suomeen henkisestikin laskeutuvasta olotilastani. Palasin räntäsateiseen Suomeen kuukausi sitten. Vasta muutama päivä sitten purin rinkkani ja pääsin nukkumaan oikeaan sänkyyn. Oma kommuunihuoneeni oli alivuokrattuna vielä kuukauden paluuni jälkeen, palasinhan Suomeen alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin. Koska omaa huonetta ei ollut, olin…

Uusi vuosi, uudet seikkailut

Vuosi vaihtui uuteen ja käänsin omassa elämässäni uuden jakson, uuden luvun omassa elämänkerrassani. Tämä luku tulee olemaan hyvä, uskon niin. Ainakin teen kaikkeni, että tästä luvusta tulee hyvä. Valmistin maailmaani vuoden viimeiseen päivään asti, että pääsisin lähtemään pisimmällä matkalle pitkiin aikoihin. Itkin uupumuksesta, kun suljin työpaikkani oven  (en enää palaa samaan paikkaan, jossa olen ollut osana ihanaa tiimiä yli yhdeksän vuotta) ja kun kiireessä säädin painavia muovisäkkejä (taisipa mukaan eksyä myös yksi, jonne sekoittui roskasäkin ja tärkeiden tavaroideni sisältö) sisareni…

Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla Savonlinnaan. Onni ei ole ensimmäinen mieleeni tuleva sana, kun nyyhkin yli 15 minuuttia myöhästyneen bussin punaisella penkillä. Yritän niiskuttaa hiljaa, antaa hiljaisten kyynelten salaa virrata…

magnesia festivaali

Kotona Magnesia-festivaaleilla

Jokainen urbaani helsinkiläinen tuntui leijailevan kuluneena viikonloppuna Flow-festivaaleilla, mutta itse valitsin nyt toisin. Olen saanut oman festivaaliannokseni täyteen jo viime viikonlopun festaroinneista, kun imin itseeni hyvää energiaa hyvinvointifestivaali-Magnesian lämminhenkisissä uumenissa. Lautta vie kohti Helsingin edustalla sjaitsevaa Lonnan saarta. On perjantai-ilta ja olen menossa pitkän työpäivän jälkeen sinne, minne kuvittelin meneväni jo tunteja aiemmin. Mietin vielä satamassa kelloa katsoessani, pitäisikö koko homma jättää suosiolla väliin tältä päivää. Silti, ääni sisälläni kehotti minua menemään edes hetkeksi, ja tuota ääntä pyrin kuuntelemaan. Tuo…

magnesia

Hyvinvointifestareiden kesä jatkuu – vuorossa Magnesia

En ole vielä edes kerennyt purkaa lähes kuukausi sitten koetun jooga- ja hyvinvointifestivaalin, Natural High Healing -festivaalin, euforisia tunnelmia, kun erilainen festivaalikesäni saa jatko-osan tänään alkavasta hyvinvointitapahtumasta, Magnesia-festivaalista. Vuoteni festivaalit ovat tänä vuonna kaikkea muuta kuin alkoholinhuuruista bailausta; aloitinhan festivaalivuoteni jo huhtikuussa Balilla, hurmiollisilla Balin jooga-festivaaleilla eli Bali Spirit -festivaaleilla (kirjoitin aiheesta täällä). Festarointini tapahtuu tällä kertaa aivan kotikulmilla. Voisin melkein meloa paikalle, mutta taidan hypätä Kauppatorilta lähtevään alukseen. Alus vie Suomenlinnan kupeessa sijaitsevalle, pikkuruiselle Lonnan saarelle, joka täyttyy perjantaista…

riippumatto

Sisällä liian kuuma – nuku yö riippumatossa

Minulla on uusi lempiharrastus, se on nimeltään riippumattoilu. En kutsuisi harrastusta itselläni uudeksi, olenhan tutustunut riippumattoilun nautintoon jo monta vuotta sitten ja saanut ensimmäisen riippumattoni joululahjaksi jo lähes kymmenen vuotta sitten. Sanoisin, että harrastus on elvytetty uudelleen henkiin.