On olemassa kauniita maisemia ja sitten on olemassa majesteettisia, henkeäsalpaavia ja epätodellisia maisemia. Sellaisia maisemia, joita katsellessa huokailee syvään ja pudistelee päätään epäuskosta. Marokon Atlasvuorilla ei voi uskoa silmiään.
Tiesittekö, että Marokko on loistava kohde urbaanille löytöretkeilylle? Toisaalta en käyttäisi sanaa urbaani yhdessä Marokon hiljaisten seutujen kanssa, sillä noilla paikoilla ei ole mitään tekemistä urbaaniuden kanssa.
Olin kuullut, että Marokon rannikolla sijaitsevassa Essaouirassa tuulee aina. Sinne illan suussa saavuttuani en ollut uskoa silmiäni, kun astuin autosta ulos ja katsoin rannalle. Voiko sellaista tuulta enää edes kutsua vain tuuleksi? Ranta suorastaan myrskysi ja hiekka liiteli hiekkarannan dyynien päällä, muodostaen kauniita kuvioita beigeen rantaan.
Istun autossa. Huristelemme nyt jossakin keskellä Marokon vuoristoseutua. Nopeatahtinen Marokon roadtrippimme jatkui noin tunti sitten valloittavasta Essaouiran pikkukaungista kohti toista rannikkokohdetta, Agadiria.
Joskus kaikki matkasuunnitelmat muuttuvat ja joskus ei ole edes olemassa suunnitelmaa, joka voi muuttua. Nyt on starttaamassa vähän tällainen matka.
