Arjesta juhlaa

Rakas äitini aina muistuttaa minua, että arki ei voi olla yhtä juhlaa. Niin kai se sitten on, kai.

Mutta entäs, jos jotkut meistä kaipaavat keskimääräistä enemmän pieniä, ikimuistoisia hetkiä elämäänsä? Ehkä jotkut meistä eivät halua nollata työpäivästä turtuneita aivonystyröitä katsomalla televisiosta, kun toiset katsovat televisiota tai kun alaston Aatami etsii Eevaa?

Edellisestä reissustani on nyt kulunut jo yli kuukausi. Joidenkin mielestä tuo aika on vain kuukausi, mutta itselleni se on ehdoton jo. Kaikki on niin kovin suhteellista. Mieleni on alkanut vaellella levottomasti, sitä se ei kai koskaan lopeta. Se ei lopeta sitä, vaikka meditoisin ja joogaisin aamuin illoin, mitä en ihanne-minäni tavoin jatkuvasti tee.

Ehkä mieli vaeltelee, koska edelleen olen halukas antamaan sille mahdollisuuden vaellella hallitusti ja minua eteenpäin potkivasti. Anna mennä vaan, levoton mieli, ja vie minua kohti unelmiani!

Matkalla (tai juhlissa) ei kovinkaan moni meistä voi kaiken aikaa olla, eikä se ole tarkoituskaan. Silti arjenkin kuuluisi jättää meihin muitakin jälkiä kuin kohonnutta verenpainetta ja päänsärkyä. Harmittavan monelle arki on harmillisen usein juurikin sellaista. Arjesta tulisi pyrkiä rakentamaan itselle sopivaa, halusi siitä sitten arkea tai juhlaa.

Oman arkeni haluaisin rakentaa enemmänkin juhlaksi. Juhlavuus ei tosin tarkoita kristallikruunuja ja kuplivaa juomaa. Se tarkoittaa pieniä, ikimuistoisia hetkiä, joihin on kiireen keskellä aikaa pysähtyä nauttimaan ja elämään.

Viimeiset viikot elämäni viidakossa ovat jostakin syystä menneet kuin siivillä. Pieniä ja kivoja juttuja on matkan varrella ollut, ja muutamia isompiakin. Silti tuntuu, että muistikuvia kuluneista viikoista ei juurikaan ole. Ei ainakaan yhtä voimakkaasti mieleni syövereihin painuneita ihmeellisen onnellisuuden ja ihmetyksen hetkiä kuin mitä matkoillani usein koen. Tai ehkä olen vain ollut liian kiireinen huomaamaan niitä ja pysähtymään niihin.

Toisaalta, liittyvätkö muistorikkaimmat onnellisuuden hetket loppujen lopuksi itselläni edes matkustamiseen? Ehkä ne liittyvätkin vain vapaudentunteeseen? Sellaisen vapauden saavutan aina reissun päällä, määränpäättömästi vaeltaessani ja uutta kokiessani.

Ehkä minua ei vain ole luotu elämään arkea liian pitkissä pätkissä kerrallaan tai ehkä omasta arjesta olisi aika saada entistä(kin) juhlavampaa järjestämällä arkeeni lisää kauniita pysähtymisen hetkiä. Tällaisia mietin tänään, arkea ja juhlaa. Samaan aikaan teen arjestani juhlaa herkuttelemalla Kuppi&Muffini- kahvilasta hakemaani herkkuleipää ja juon myöhäistä aamukahviani. Huomisesta teen juhlaa aloittamalla päivän brunssilla ystävän ja uusien ystävien kanssa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top