Kun mietit Turkkia, mietitkö välimerellistä tunnelmaa? Mietitkö valokuvauksellisesti ja perinteisesti pukeutuneita vanhuksia tai pitkin poikin vaeltelevia kissoja? Nämä eivät olleet omat päällimmäiset ajatukseni miettiessäni Antalyan rannikkoa Turkissa, mutta nämä ovat ensimmäisenä mieleeni juolahtavat asiat näin matkan jälkeisissä tunnelmissa.
* Olin matkalla Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston, Turkish Airlinesin ja Sail for good -projektin kanssa järjestetysti, enkä vastannut kustannuksista itse.
Matkan sympaattisin kylä oli kylä, josta käytimme nimeä ”Kylä, jossa on lettumummo”. Noilla sanoilla lettumummon luona meidän kahdesta ryhmästä ensimmäisenä vieraillut ryhmä kuvaili kyseistä kylää. He puhuivat mummosta, joka paistoi lettuja. He puhuivat myös aidosta turkkilaisesta kylästä.
Taikasana kohdallani on aina ”aito”. Pääsääntöisesti etsin matkoillani aina aitoja elämyksiä, en ainoastaan turisteille tehtyjä paikkoja. Halusin tuohon kylään ja halusin nähdä tuon lettumummon, joka tosin oli meidän vierailumme päivänä nuori ja säihkyvänsinisilmäinen nainen.
Turkin rannikko on kaunista
Kylällä on myös oikea nimi. Sen nimeksi selvisi pienen tutkimustyön tuloksena Üçagiz. Se on söpö, välimerellinen kalastajakylä. Osa kylän aitoutta on ilmeisesti turismin takia kadonnut, mutta ainakin näin sesongin ulkopuolella siellä vieraillessamme sen tunnelma tuntui kovin aidolta ja viehättävältä.
Lettunainen paistoi meille taidokkaasti herkulliset suolaiset lätyt, koiranpennut leikkivät parkkipaikan tuntumassa ja kanat sekä kukot vilistivät pihoilla. Pyykkejä oli ripusteltu sinne tänne ja pienet työt myivät koruja. Samoin tekivät erittäin vanhat rouvat. Kuinka sellaisille kaupustelijoille olisi voinut sanoa kieltävää vastausta ehdotukseen ostaa jotakin? Kaiken lisäksi simpukkakorut maksoivat vain pari pienen kolikon verran.
Tykkään aina reissussa samoilla myös hieman itsekseni. Turkin reissulla olimme koko ajan melkoisen tiiviisti yhdessä porukkamme kanssa. Seurassa ei todellakaan ollut valittamista, mutta hetki omaa aikaa tekee aina hyvää. Lettunaisen kylässä halusin tuntea olevani kaukana arjesta samoilemalla hetken aivan itsekseni pitkin pienen kylän kapeita kujia. Välillä yksin liikkuessa tarkkailee ympäristöään seurassa liikkumista tarkemmin. Huomio ei mene jutteluun tai muuhunkaan ja yksin ollessa on todella läsnä siellä, juuri siinä hetkessä.
Kauaa en yksinäni tutkiskellut, aikaakaan ei juurikaan ollut, ja pian päädyin taas yksiin porukkamme kanssa. Yhdessä sitten samoilimme ja tutkiskelimme hieman lisää.
Turkin rannikon pienet kylät
Üçagiz on kylä, joka sijaitsee kuuluisan vaellusreitin, Lycian way -reitin varrella. Vaelluksesta tuolla reitillä kirjoittelen teille toisen kerran, mutta nyt paina tämän kylän (jonka nimeä en kai itse koskaan tule muistamaan) nimi mieleesi. Paikka on herttainen ja valokuvauksellinen, kuin hyppy menneeseen. Siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä Turkin matkan varrella – ainakin syömään lettu lettumummolta (tai säihkysilmänaiselta).
Purjehtimaan tai sukeltamaan Turkin rannikolla?
Vinkki! Üçagizin alueella on hylkysukellusta, jota ei sukeltajien kannata kuulemma jättää väliin. Kylästä voi vuokrata veneen kapteenin kera.
Toinen vinkki! Istuin teepöydässä erään laivan kapteenin kanssa, joka kertoi vievänsä matkailijoita veneellänsä lähiseuduille hintaan 100 liiraa/tunti (=noin 35e). Vuorokausihinta on 800 liiraa eli noin 270 euroa. Samaan hintaan laivaan pääsee jopa 10 henkilöä. Ruokineen paketti on noin 1000 liiraa (noin 350e).
Mieti, kokonainen laiva Turkissa kapteenin ja ruokien kera kymmenen hengen seurueelle maksaa alle 300e viikossa/hlö. Jos kiinnostuit tästä, etsi Ucagizin kylästä käsiisi kapteeni nimeltä Sadik. Hän luultavasti hengailee jossakin lähellä satamaa.
Mukana Turkin matkalla olivat: Aamukahvilla, Blue Wings, Cocoa etsimässä, Fitness führer, @juusohd, @kpunkka, Lapsiperheenmatkat, Otto Izakaya, Sail for good ja Timo Wilderness.
