Kuvia selaillessani vaivuin ajatuksissani taas Marokkoon. Mieli hyppäsi takaisin Saharan autiomaahan ja siellä vietettyihin, ikimuistoisiin hetkiin, ja tällä kertaa aamukahvihetkeen Saharassa.
Aamu, auringonnousu, kamelit, hiekkadyynit, hiljaisuus, tuuli, Marokko ja Sahara. Tuohon sanarimpsuun kun lisään sanan aamukahvi, ovat puitteet aika kohdillaan.
Otin Saharassa vietetyn yön (tästä lisää myöhemmin) jälkeen aamukahvikuppini käteeni ja marssin pienen dyynin harjalle. Otin oman aamuhetkeni ja voitte vain kuvitella tuon hetken taianomaisuuden.
Olin Saharan autiomaassa, katselin pussailevia kameleita, kuuntelin Saharan tuulta, sijaintini kartalla oli Afrikan mantereella, oli aamu, join kahvia ja taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan.
Joskus olen kuullut sanottavan, että jos tuo tuliaisena hiekkaa jostakin paikasta, sinne paikkaan vielä palaa. Niin, ikkunalaudallani on purkitettu Saharan hiekkaa. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.
LUKUVINKKI: Lue myös yöstä Saharan tähtitaivaan alla.
