Nainen maasaiden luona Afrikassa.

10 havaintoa maasaiden elämästä Tansaniassa

Maasait ovat Itä-Afrikan kenties tunnetuin heimo. Pääsin lokakuussa 2022 tutustumaan maasai-kulttuuriin Tansaniassa aivan läheltä, yhdessä muiden seikkailijattarien kanssa. Mihin sitten kiinnitin huomiota telttaillessani maasai bomassa eli maasaiden yhteisön kylässä? Miltä maasaiden elämä vaikutti ulkopuolisen silmin, minun silmin?

1. Maasaiden elämä ei ole tavoitteellista tai suorittamista

Maasai boman arki oli rauhaisaa. Päivät ovat hyvin rutiininomaisia, eikä elämä pyöri itsensä kehittämisen ja tuotteliaisuuden ympärillä. Naisten aamu alkoi usein lehmien lypsämisellä, päivällä keiteltiin velliä ja illalla valmistauduttiin unille. Meillä Suomessa tuntuu, että elämä on jatkuvasti kohti unelmia kurkoittamista ja itsensä paremman version esiin kuorimista. Koko ajan voi olla enemmän tai parempi. Tässä voidaankin miettiä, ovatko kaikki nämä mahdollisuudet ja vaihtoehdot ihmiselle hyväksi?

Lukuvinkki Seikkailijattarissa: Neljä väärää uskomusta maasai-kulttuurista

2. Aikakäsitys on hyvin erilainen

Me elämme ajatuksella, että aikaa menee hukkaan. Aika on myös rahaa ja aikaa pitää käyttää hyvin. Hyvin tarkoittaa usein tehokkaasti. Emme arvota sohvalla vietettyä päivää kovinkaan arvokkaaksi, ehkä usein jopa hukkaan heitetyksi. Myöskään elämän meriittejä ei tunnuta maasaiden keskuudessa mitattavan ikään sidottuina tapahtumina vaan enemmän biologiseen rytmiin. Kaikki eivät myöskään tiedä ikäänsä.

3. Maasait osaavat olla vain

Kiinnitin maasai bomassa huomiota etenkin maasai-miesten oleilukulttuuriin. Miehet saattoivat istua puun alla varjossa monia tunteja, oikeastaan mitään tekemättä. Miten ihmeessä he pystyvät siihen niin pitkiä aikoja, olemaan vain? Tässä on meilläkin oppimista.

Maasait Tansania.

4. Naiset tekevät lähes kaikki työt

Naisilla on maasaiden keskuudessa suuri rooli. Naiset ovat äitejä, naiset tekevät ruoan ja naiset rakentavat talon. Talojen seinät rakennetaan yleensä savesta ja lehmänlannasta. Naiset myös vaikuttivat pitävän yhtä, viettävän paljon aikaa yhdessä.

5. Yhteisöllisyys on maasai-kulttuurissa kaikki kaikessa

Maasait eivät tunnu elävän oman onnen tavoittelusta. Asioita jaetaan ja harva asia on vain jonkun oma. Jopa lapset kasvatetaan pitkälti yhdessä ja vieraille vaikuttaa aina olevan paikka talossa. Esimerkiksi bomasta bomaan vaeltelevat maasai-soturit toivotetaan aina tervetulleiksi ja heille tarjotaan yösija.

6. Henkilökohtainen reviiri

Maasait tulevat lähelle. Muistan, kuinka monessa tilanteessa joku tarttui käteeni tai seisoi aivan vieressäni, iho ihoa vasten. Tämä ei tuntunut suomalaiseen reviiriinkään tottuneelle epämiellyttävältä, vaan enemmänkin turvalliselta ja lämpimältä. Muistan, kuinka puun alla koruja tekiessämme vanhemmat naiset melkein roikkuivat päälläni, kun näyttivät minulle, miten helmi pujotetaan siimaan. Muistan myös, kuinka maasai-sotureiden tanssiringissä vanhempi nainen piti koko ajan kädestäni kiinni, koin olevani suojeltu.

Maasait Tansaniassa.

7. Ilo on läsnä

Muutaman päivän aikana koin, että vaikka maasait elävät hyvin yksinkertaista elämää, ilo on läsnä elämässä. Lapset leikkivät iloisina, nauru raikaa ja tietynlainen aitous on käsillä kosketeltavissa. Koin, että ihmiset uskaltavat katsoa silmiin ja olla todella uteliaita. Elämä tuntui tapahtuvan siinä hetkessä ja elämä oli jotenkin välittömän oloista. Vaikka paimentolaisina elävien maasaiden elämää varjosti äärimmäinen kuivuus, elämää elettiin silti hetkessä, eikä huomisen huoli tehnyt varjoa tämän päivän päälle.

Päällimmäisenä matkalta mieleeni jäivät sanat yksinkertaisuus, yhteisöllisyys ja ajattomuus. Ehkä näistä voisi ottaa oppia?

8. Harvalla on hiukset

Lähes kaikki maasait ovat kaljuja, hiukset ajellaan hyvin lyhyiksi. Tämä pätee myös lapsiin. Vaikutti, että vain joillakin sotureilla on hiukset, mikä viitannee tiettyyn arvoon yhteisössä. Hygienian kannalta hiuksettomuus ainakin helpottaa pölyisellä savannilla, jossa juoksevaa vettä ei ole.

UUTTA! Tutustu Seikkailijattaret-matkoihin tästä!

9. Maasaiden vaatteet ja asusteet

Savannilla elävien maasaiden vaatteet ovat värikkäitä kankaita. Monella on päällekkäisiä kerroksia kankaita. Punamustaruutu on tyypillinen maasaiden kuosi ja väriyhdistelmä, mutta tätä näki enemmän vain harvoilla miehillä. Uskon tämän liittyvän myös tiettyyn arvoon ja asemaan, voimaan. Naisilla on juhlatilanteissa paljon koruja. Kaulaan asetetaan painava, lautasta muistuttava helmikoru. Se on ilmeisesti eräänlainen hääkoru. Etenkin monien miesten käsiä koristavat pienistä helmistä punotut, värikkäät käsikorut.

10. Polttomerkki kauneusihanteena

Kiinnitin huomiota monen maasain poskessa tai otsalla oleviin rinkuloihin. Kuulin, että näitä polttomerkkejä pidetään viehättävinä. Viehättävyydestä en tiedä, mutta kiehtovia ainakin!

Loppuun vielä: Päällimmäisenä matkalta mieleeni jäivät sanat yksinkertaisuus, yhteisöllisyys ja ajattomuus. Ehkä näistä voisi ottaa oppia?

Lähde kanssani Seikkailijattaret-matkalle Tansaniaan huhtikuussa 2023! Lue lisää!

 

• Uusi täällä? Tutustu blogiini täällä!

11 ajatusta aiheesta “10 havaintoa maasaiden elämästä Tansaniassa”

  1. Hetkessä elämisen taito on varmasti luontaisempaa tuolla. Siinä on varmasti paljon oppimista itse kullakin. Arvokkaita havaintoja olet tehnyt ja niitä oli mielenkiintoista lukea.

  2. Aikakäsitys on jännä juttu, jopa täällä Teneriffalla huomaa eron suomalaiseen. Miksi meidän pitääkin olla niin kiireisiä ja suunnitelmallisia? Olis kyllä mullakin opettelemista siinä että kaikkee ei tarvii suunnitella valmiiksi, että välillä voi vaan hengailla.
    Todella mielenkiintoinen juttu!

  3. Näin jossain ohjelmassa joskus juttua Maasai -perheestä. Miehellä oli useampi vaimo ja yksi niistä oli länsimaalainen. Siinä lähinnä käsiteltiin, miten suhde toimii, kun on monta vaimoa. En muista ohjelmasta tarkemmin, mutta oli mielenkiintoinen.

  4. Mielenkiintoista oppia tuosta heimosta, jota näkee usein mm. dokumenteissa ja elokuvissa, mutta varsinaisia faktoja heistä ei tule usein vastaan. Hyvä pointti tuo, että meillä on usein jatkuvaa oman navan ympärillä pyörimistä ja ainaista tarvetta itsensä kehittämiseen ja elämän edistämiseen. Allekirjoitan tämän ainakin omalta kohdaltani, ja joskus voisin ihan hyvin kyseenalaistaa, onko tämä koko ajan niin tarpeellista.

  5. Mielenkiintoinen postaus, joka myös herätteli! Meillä olisi hurjan paljon opittavaa maasaiden elämästä ja ajatusmaailmasta! Tuntuu, että itseltänikin puuttuu olemisen taito lähes kokonaan…

  6. Jatkuavasti kiihtyvän globalisaation keskellä on hyvä, että erilaisia kulttuureja ja elämäntyylejä on olemassa. Kuten Mikko sanoi, jokainen voisi varmaan ottaa oppia muista kulttuureista. Mielenkiintoista kyllä kuulla aina tällaisia yksityiskohtia elämästä muualla.

  7. Mielenkiintoinen postaus, joka antoi ajattelemisen aihetta. On niin totta, että länsimaisessa elämäntavassa elämästä helposti tulee jatkuvaa suorittamista, ja sellainen kiireen tuntu on jatkuvasti läsnä, aiheuttaen myös helposti syyllisyydentunnetta jos ei ole ”aikaansaava, tehokas ja reipas”. Oman irtioton ja nomadielämään heittäytymisen jälkeen olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään suorittamista, mutta se on yllättävän vaikeaa! Enkä siis tarkoita mitään pelkkää oleilua, mutta jos oppisi edes sellaista vähän rennompaa otetta elämään ja aikatauluihin, hetkestä nauttimista. Taitaa olla koko loppuelämän mittainen oppimisprosessi 🙂

  8. Mari / Kodinvaihtaja

    Minun piti viime viikolla käydä Maasai kylässä. Kiva käydä näin juttusi kautta. Olisi pitänyt kävellä kylään 25 min ja minulla oli noidannuoli akuuttina. Vähän harmitti, mutta…

  9. Mielenkiintoinen vierailu varmasti ja ikimuistoinen kurkistus maasaiden elämään. Minäkin pääsin aika lähelle maasaiden arkea viimeksi Keniassa Masai Marassa, kun safarioppaani Anne, jonka kanssa ystävystyin ja joka oli maasai, vei minut aivan ex tempore tervehtimään äitiään Angama Maran lähellä sijaitsevaan kotikylänsä. Kukaan ei puhunut englantia paitsi Anne, mutta silti onnistuimme kommunikoimaan ja se vieraanvaraisuus oli ihan uskomatonta. Ja kuinka ylpeitä maasait ovatkaan kulttuuristaan ja elmäntavastaan. Jännää muuten, että olette saaneet vapaasti kuvata kylässä. Minulle annettiin ohjeeksi, ettei se missään ole sopivaa.
    Tansaniassakin vierailimme muuten kerran safarin yhteydessä Mwibassa ihan järjestetysti maasaiden luona, mutta se oli jotenkin kiusallinen kokemus. Meille esitettiin perinteiset tanssit ja sen jälkeen kaupiteltiin kaikenlaista matkamuistoa. Se kohtaaminen ei ollut oikein aito.

  10. Varmaan oppia voisi monesta asiasta ottaa, mutta silti itse arvostan kyllä länsimaista elämäntapaa. Myös nämä leveyspiirit tuottavat tiettyjä realiteetteja. Eniten ehkä tuo iloisuus ja asenne moneen asiaan on sellaista, joista voisimme ottaa mallia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top